AKU-patsas

Aku-patsaan saajat vuodesta 1953 -->

Miten AKU-patsas syntyi?

Marraskuun alussa 1951, vajaa viikko ennen kuin Hämeenlinnan Teatterikerho perustettiin, Hämeenlinnan taidepäivän matineassa kuultiin Matti Kurjensaaren esitelmä hämeenlinnalaisten tuntemasta näyttelijästä, Aku Peltosesta. Tämä Työväen Näyttämön legendaariseen hahmo oli toiminut kaupungissa myös nahkurina ja vossikkakuskina sekä myöhemmin kalakauppiaana.

Teatterissa Peltonen oli aloittanut parinkymmenen ikäisenä vuonna 1906. Parhaimmillaan Peltonen oli koomisten roolien esittäjänä kansanomaisissa näytelmissä, kuten esimerkiksi Aleksis Kiven Nummisuutarien Eskona tai Ludvig Holbergin Jeppe Niilonpojan nimiosassa. ” Hän ei ole vain rehevä luonnonkoomikko vaan niitä siunattuja korkean ja hienon intelligenssin miehiä, joita meillä silloin tällöin tavallisen kansan keskuudessa tapaa”, hehkutettiin sanomalehti Hämeessä Peltosen näyttelijäntyötä marraskuussa 1926. Viimeisessä haastattelussaan Teatteri-lehdessä lokakuussa 1953 Peltonen itse muisteli uraansa kaihoisasti: ”Elämä on kohdaltani ollut teatterissa aina hauskaa. Täällä on hyviä ystäviä ja tovereita, joitten seurassa ei ehdi tulla ikävä. Työ ei milloinkaan ole tuntunut raskaalta, vaikka harjoitukset teatterin alkuaikoina useimmiten kestivät kahteen, kenraalit toisinaan neljäänkin, eikä tiliä nautittu.”

Jo varttuneena näyttelijänä Peltonen kiinnitettiin myös nousevan suomalaisen elokuvan rooleihin, ensimmäisen kerran Teuvo Tulion ohjaamaan Nuorena nukkuneeseen (1937). Siinä hän esitti Nukarin isäntää sillanpääläisessä maalaismaisemassa. Peltonen näytteli valkokankaalla vuoteen 1953 asti yhteensä 34 elokuvassa. Hän esitti rooleissaan muun muassa renkejä, haudankaivajia,ajureita, tukkilaisia ja poliiseja. Ansioistaan näyttelijänä Peltoselle myönnettiin Pro Finlandia vuonna 1952.

Taitavana kertojana Kurjensaari loi taidepäivien matineayleisön eteen eläytyvän muotokuvan suuresta näyttelijäpersoonasta, joka noihin aikoihin oli jo vetäytynyt sairaseläkkeelle. Hämeenlinnan Työväen Näyttämöllä Peltonen vietti näyttelijänuransa 40-vuotisjuhlaa vuonna 1946 Ensio Rislakin historiallisessa draamassa Rakas Wenander. Seuraavana vuonna hän esiintyi vielä Kaj Munkin Sana-näytelmässä lääkärin roolissa, mikä jäi hänen viimeiseksi työkseen Hämeenlinnan teatterissa.

Kurjensaaren inspiroiva esiintyminen oli varmasti vaikuttamassa siihen, että teatterikerhon perustamiskokouksessa 9. marraskuuta 1951 sen pöytäkirjan yhteen pykälään tuli esitys Akupatsaan perustamiseksi hämeenlinnalaisnäyttelijän kunniaksi. Kuvaan sopi, että ehdottaja oli Peltosen pitkäaikainen näyttelijätoveri Väinö Aalto.

Hämeenlinnan teatterikerhon ensimmäisen toimintakauden kertomuksessa keväällä 1952 todettiin, että Aku-patsaan toteuttaminen oli vasta alkuasteella, koska varat puuttuivat. Asiasta oli kuitenkin keskusteltu taiteilija Aukusti Veuron kanssa, joka oli tekemässä Hämeenlinnan kaupungille tilaustyönä Vasikanjuottaja-patsasta Taidemuseon edustalle. Veuro oli teatterikerhon patsashankkeesta kiinnostunut, mutta ei nähtävästi pystynyt ottamaan tilausta vastaan.

Kerhon toisen toimintavuoden järjestäytymiskokouksessa syyskuussa 1952 Aku-patsaan edistämiseksi perustettiin toimikunta, johon nimitettiin puheenjohtaja Arvo A. Seppälän lisäksi tuore kaupunginjohtaja Tapio Hirvisuo ja teatterinjohtaja Lauri Leino.

Patsasasiaan päästiin jälleen paneutumaan seuraavan vuoden alkupuolella. Patsaan tekijäksi tuolloin saatiin kuvanveistäjä Lauri Leppänen, joka samaan aikaan oli luomassa suurikokoista patsasta Eino Leinosta Helsingin Esplanadille. Helmikuussa 1953 julkaistussa Hämeen Sanomien uutisessa Leppänen kertoi, miten Peltonen oli ollut toista viikkoa 2-4 tuntia päivittäin näköispatsaan mallina. Veistäjä vakuutti, että ”jos olisin vielä vähän kauemmin aikaa saanut olla Akun kanssa, olisin voinut ehkä paremmin tuoda ilmi kuvattavani persoonaa”.

Uutisen mukaan Aku Peltonen itse tuntui olevan patsaaseen tyytyväinen ja oli todennut teoksen
olevan hyvä ja näköinen. Patsas päätettiin valaa pronssiin ja siitä oli tarkoitus valmistaa
kipsivaloksia jaettavaksi vuosittain ”kaupungin parhaalle näyttelijälle”, kuten kerhon piirissä
palkinnon status alkuun määriteltiin.

Teatterikerhon maaliskuun kokouksessa valittiin itse patsaan jakoa varten erityinen toimikunta,
johon tuli kerhon puheenjohtajan ohella kaupunginjohtaja Hirvisuo, pormestari Arvi Kivikari,
professori Aukusti Simojoki sekä nimeämättömät teatteriarvostelijat Hämeen Kansasta ja Hämeen Sanomista. 7.5.1953 pidetyssä patsastoimikunnan kokouksessa vahvistettiin Aku-patsaan jakosäännöt. Niiden mukaan patsas päätettiin myöntää vuosittain sille Hämeenlinnan Työväen Teatterin henkilökunnan jäsenelle, joka ”näytäntövuoden aikana on saavuttanut painavimman taiteellisen menestyksen joko ohjaajana tai näyttelijänä”.

Ensimmäinen Aku-patsas päästiin jakamaan Flooran päivänä eli 13. toukokuuta. Patsasta oli
luovuttamassa kaupunginjohtaja Hirvisuo yhdessä teatterikerhon edustajan, lääninhallituksen
konttoristin Mary Laxströmin kanssa. Aku-patsaan sai näyttelijä Martti Lahtinen, joka oli aloittanut näyttelijänuransa sodan aikana Aunuksen rintamateatterissa. Lahtinen oli näytäntökauden 1952-53 aikana esiintynyt menestyksellisesti teatterijohtaja Leinon ohjaamassa Hella Wuolijoen näytelmässä Niskavuoren Heta.

Aku Peltoselle itselleen vietiin patsaasta oma kappale 19. kesäkuuta, jolloin taiteilija Hämeen
Sanomien uutisen mukaan kiitti liikuttuneena hänelle osoitetusta huomaavaisuudesta. Alkuperäinen pronssiin valettu Aku-patsas paljastettiin myöhemmin, 25. lokakuuta Hämeenlinnan Työväen Teatterin 50-vuotisjuhlassa, jossa Peltonen itsekin oli paikalla.

Samoihin aikoihin Aku Peltosen elämänlanka oli palamassa loppuun. Hän oli vielä kesällä 1953
mukana pienessä sivuroolissa Edvin Laineen ohjaamassa elokuvassa Kunnioittaen. Se filmattiin
pääosin Hämeenlinnassa ja ehti ensi-iltaan vuoden 1954 alussa. Peltonen esiintyi filmissä nauravana miehenä kaupungin torilla. Vuoden 1954 alkupuolella veteraaninäyttelijä nähtiin vielä teatterinjohtaja Lauri Leinon 50-vuotisjuhlissa. Hänen tiedetään käyneen vanhalla työpaikallaan Työväen Teatterissa viimeisen kerran vapun aattona. Kuolema tavoitti hänet 3. toukokuuta.

Tällä tavoin syntyi ja lähti liikkeelle hämäläinen kulttuuripalkinto, jonka traditio on jatkunut
yhtäjaksoisesti tähän päivään asti. Keväällä 2023 patsas on jaettu 69. kerran. Arvoltaan ja
merkitykseltään Aku-palkintoa voi verrata toiseen 1950-luvulla perustettuun kulttuuriseen
kunnianosoitukseen, Eino Leinon palkintoon, johon liittyvän pronssisen mitalin on suunnitellut
Aku-patsaan veistäjä Lauri Leppänen. Leinon palkintoakin on vuoteen 2023 mennessä myönnetty 67 kertaa.

Teksti: Juhani Niemi